Viimeinen päivä

Olette varmaan miettineet, miksi minusta ei taas ole kuulunut vähään aikaan mitään.
No, vastaus siihen on se, että minulla ei ole tapahtunut mitään sen erityisempää loppuaikana kirjastossa. Arki on samanlaista: lainausta, hyllyttelyä, kirjojen palauttamista sekä aamuvuoroissa vastuutehtävät ja iltavuoroissa omansa. Alkaa vähitellen käydä tylsäksi, kun ei ole mitään erityistä tekemistä muun perustehtävien lisäksi. No, tänään on vika päivä!!

Kirjoitan vikasta päivästä, koska tämän päivän jälkeen en tule enää kirjastoon töihin, ja koulussa käyn viimeisen kerran perjantaina noutamassa todistukset. Päivä on ollut aika haikea, toisaalta onnellinen. Minun tulee ikävä tätä paikkaa, varsinkin ihanaa henkilökuntaa sekä ohjaajaani, joka aina tervehtii minua lämpimästi kun näemme. Minun tulee ikävä lainausta, palautusta, hyllyttämistä, joka päivä kirjojen lähellä olemista, jopa lopputyön tekoa, sekä ehkä eniten kirjastoauton vuoroja. Ainoa, mille voin onnellisena heittää hyvästit, on toivottavasti, kirjaston sisäilma, jonka takia olen kärsinyt yskimisestä kaikki nämä kaksi ja puoli kuukautta.
    Olen myös tutustunut uusiin asiakkaisiin, joita voin tervehtiä kirjaston ulkopuolellakin ja ehkä jopa saada uusia ystäviä. Osa asiakkaista on tuttuja toiselta työpaikalta, ja heihin on kiva törmätä kirjastossakin.

Tämä työssäoppiminen on ollut yksi arvokkaimpia kokemuksia. Olen oppinut niin paljon uutta ja kerrannut vanhaa. Se mitä harjoittelin ensin koulussa teorian muodossa, sisäistin siitä suurimman osan käytännössä. Nyt tiedän, mikä on kirjaston tarkoitus, miten se toimii käytännössä ja miten se näkyy asiakkaiden keskuudessa.
    Kirjaston työ on paljon enemmän kuin mitä se näkyy asiakkaille. Asiakas näkee yleensä hyllyt täynnä olevia kirjoja, kirjaston henkilökuntaa kiertelemässä hyllyjen välissä hyllyttämässä sekä valvomassa tiskillä, lainaamassa ja ottamassa vastaan palautuksia. Asiakas saattaa myös nähdä internetin kautta missä varattu kirja kulkee ja koska se saapuu kirjastoon. Asiakas näkee kirjastoauton aineistotarjonnan ja käyttää sitä tarpeisiinsa.

Asiakas ei kuitenkaan näe, millaisen prosessin kirja käy läpi tullessaan uutena kirjastoon. Se ei nää myöskään, että kuinka ihania maisemia kirjastoautossa pääsee näkemään, kun ajetaan reittiä. Toinen, mikä jää sisäpuolelle, on kirjastokortin teko. Asiakas ei tiedä, millainen monimutkainen rutiininomainen järjestys siinä käydään läpi. Hän saa vain täytettäväkseen lapun ja velvollisuudekseen näyttää henkilötodistusta sekä lopulta kirjastokortin käteensä.

Sain siis kurkistaa kirjastovirkailijan työhön. Se on itse asiassa paljon monipuolisempaa kuin asiakkaan näkökulmasta voisi kuvitella.

Minusta valmistuu kirjastovirkailija. Yksi niistä monista, jotka yrittävät etsiä työpaikkaa alaltaan, mutta jotka joutuvat totetamaan, että paikkoja ei vaan tällä hetkellä ole tai sitten ne viedään nenän edestä. Jaksan silti toivoa ja yrittää, kunnes saisin työpaikan. Jatkan tästä uusille urille kohti korkeakoulun elämää ja toivottavasti parempaa tulevaisuutta työpaikkojen kannalta.

Hauskaa kesää kaikille kirjaston ystäville, virkailijoille sekä kirjastonhoitajille ja blogin lukijoille!! Minusta kuullaan vielä kirjablogin muodossa tässä kesän aikana: ensimmäisenä teemana on erotiikka.

Sinun, m3r1

Jälkimaininkeja

Tässä pari viikkoa opastuksen jälkeen innostuin vielä henkilökunnan pyynnöstä tekemään android-pikaohjeen ja sain sen juuri valmiiksi.

Näin opastuksen jälkeen kiirettä ei juuri ole ollut. Tavallista kirjastotyötä olen päässyt tekemään, palvelemaan asiakkaita ja hyllyttämään aineistoa. Sen lisäksi uutena sain kokeilla hankintaa käytännössä. Pääkirjastomme yläkerran tiloissa on hankintahuone, jossa uusi kirja käy monimutkaisen prosessin läpi. Tässä voisinkin valkaista, kuinka se toimii.
   Pääkirjastoon tulee kaikkien Tuusulan kirjastojen uudet hankinnat, josta ne sitten siirtyvät omiin kirjastoihinsa Riihikallioon, Kellokoskelle ja Jokelaan. (nykyään Riihikallion kirjastoa ei enää ole).
Hankinta alkaa siitä, että siitä tehdään tilaus yleensä BTJ:lle. Se näkyy merkintänä henkilökunnalle "hankinnassa" tilana.  Sitten sieltä tilataan haluttu kirja ja kappalemäärä riippuu siitä, onko se suosittu ja haluavatko muut kirjastot yhden kappaleen siitä myös. Kirja maksetaan ja se tulee myöhemmin postissa kirjastoon.
   Sitten kirja viedään hankintaosastolle, jossa se merkitään "saapunut" järjestelmään ja tehdään muita merkintöjä. Sitten sille laaditaan oma kortti, jossa on kaikki yksityiskohtaiset tiedot ISBN-tunnuksesta kirjan tekijään ja nimeen. Kortin teko on vaativaa, ja sitä opetellaan kirjasto- ja tietopalvelut-koulutusohjelmassa Keudassa. Kortin tekoa kutsutaan luetteloinniksi.
   Sen jälkeen kirja muovitetaan, laitetaan tarvittava koodi takakanteen ja signumtarra (eli kolme ensimmäistä kirjainta tekijän sukunimestä) kirjan selkäpuolelle. siihen laitetaan päälle tarra. Sitten kun kirja on lainauskunnossa, se yleensä palautetaan lainatiskillä, jotta nähdään onko siitä varauksia/minne kirjastoon kirja on menossa ja tarvittaessa se voidaan laittaa joko uutuushyllyyn tai toiseen kirjastoon menevään kassiin tai sitten varaushyllyyn.

Kun puoli vuotta on kulunut kirjan saapumisesta kirjastoon, siitä poistetaan uutuus-merkintä ja se sijoitetaan uutuushyllystä normaaliin lainattavien kirjojen hyllyyn. Jos kirja on suosittu, siitä tehdään 7 vuorokauden pikalaina. Kirja kiertää asiakkailla noin muutaman vuoden, kunnes se joko viedään poistoon tai kirjaston varastoon, jossa on muita vanhoja kirjoja.

Tässä itse asiassa tulikin jo kirjaston kirjan koko elämänkaari, mutta se on vain hyvä.

Perjantai on tulossa, ja kolme viikkoa saan viihtyä kirjaston maailmassa ennen kuin valmistun ja kesäloma alkaa. Haikea olo alkaa nostaa pian päätään, tiedän lähteväni kirjastosta viimeisenä päivänä itku kurkussa ja liikuttuneena sekä ikävöiden tätä paikkaa ja ihanaa henkilökuntaa.

Sinun, m3r1 <3