keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Viimeinen päivä

Olette varmaan miettineet, miksi minusta ei taas ole kuulunut vähään aikaan mitään.
No, vastaus siihen on se, että minulla ei ole tapahtunut mitään sen erityisempää loppuaikana kirjastossa. Arki on samanlaista: lainausta, hyllyttelyä, kirjojen palauttamista sekä aamuvuoroissa vastuutehtävät ja iltavuoroissa omansa. Alkaa vähitellen käydä tylsäksi, kun ei ole mitään erityistä tekemistä muun perustehtävien lisäksi. No, tänään on vika päivä!!

Kirjoitan vikasta päivästä, koska tämän päivän jälkeen en tule enää kirjastoon töihin, ja koulussa käyn viimeisen kerran perjantaina noutamassa todistukset. Päivä on ollut aika haikea, toisaalta onnellinen. Minun tulee ikävä tätä paikkaa, varsinkin ihanaa henkilökuntaa sekä ohjaajaani, joka aina tervehtii minua lämpimästi kun näemme. Minun tulee ikävä lainausta, palautusta, hyllyttämistä, joka päivä kirjojen lähellä olemista, jopa lopputyön tekoa, sekä ehkä eniten kirjastoauton vuoroja. Ainoa, mille voin onnellisena heittää hyvästit, on toivottavasti, kirjaston sisäilma, jonka takia olen kärsinyt yskimisestä kaikki nämä kaksi ja puoli kuukautta.
    Olen myös tutustunut uusiin asiakkaisiin, joita voin tervehtiä kirjaston ulkopuolellakin ja ehkä jopa saada uusia ystäviä. Osa asiakkaista on tuttuja toiselta työpaikalta, ja heihin on kiva törmätä kirjastossakin.

Tämä työssäoppiminen on ollut yksi arvokkaimpia kokemuksia. Olen oppinut niin paljon uutta ja kerrannut vanhaa. Se mitä harjoittelin ensin koulussa teorian muodossa, sisäistin siitä suurimman osan käytännössä. Nyt tiedän, mikä on kirjaston tarkoitus, miten se toimii käytännössä ja miten se näkyy asiakkaiden keskuudessa.
    Kirjaston työ on paljon enemmän kuin mitä se näkyy asiakkaille. Asiakas näkee yleensä hyllyt täynnä olevia kirjoja, kirjaston henkilökuntaa kiertelemässä hyllyjen välissä hyllyttämässä sekä valvomassa tiskillä, lainaamassa ja ottamassa vastaan palautuksia. Asiakas saattaa myös nähdä internetin kautta missä varattu kirja kulkee ja koska se saapuu kirjastoon. Asiakas näkee kirjastoauton aineistotarjonnan ja käyttää sitä tarpeisiinsa.

Asiakas ei kuitenkaan näe, millaisen prosessin kirja käy läpi tullessaan uutena kirjastoon. Se ei nää myöskään, että kuinka ihania maisemia kirjastoautossa pääsee näkemään, kun ajetaan reittiä. Toinen, mikä jää sisäpuolelle, on kirjastokortin teko. Asiakas ei tiedä, millainen monimutkainen rutiininomainen järjestys siinä käydään läpi. Hän saa vain täytettäväkseen lapun ja velvollisuudekseen näyttää henkilötodistusta sekä lopulta kirjastokortin käteensä.

Sain siis kurkistaa kirjastovirkailijan työhön. Se on itse asiassa paljon monipuolisempaa kuin asiakkaan näkökulmasta voisi kuvitella.

Minusta valmistuu kirjastovirkailija. Yksi niistä monista, jotka yrittävät etsiä työpaikkaa alaltaan, mutta jotka joutuvat totetamaan, että paikkoja ei vaan tällä hetkellä ole tai sitten ne viedään nenän edestä. Jaksan silti toivoa ja yrittää, kunnes saisin työpaikan. Jatkan tästä uusille urille kohti korkeakoulun elämää ja toivottavasti parempaa tulevaisuutta työpaikkojen kannalta.

Hauskaa kesää kaikille kirjaston ystäville, virkailijoille sekä kirjastonhoitajille ja blogin lukijoille!! Minusta kuullaan vielä kirjablogin muodossa tässä kesän aikana: ensimmäisenä teemana on erotiikka.

Sinun, m3r1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti