Tämä viikko oli aika katkonainen. En voi sanoa kehuvani ainakaan alkuviikkoa, koska olin päivän pois väsymyksen ja unenpuutteen takia. Mutta minähän keksin keinon siihenkin ja saan asian korjatuksi.
Maanantai sekä tiistai menivät hyvin. Pitkiä oli päivät, tiistai oli haasteellinen kun piti poistua töistä aikaisemmin henkilökohtaisten menojen vuoksi. Keskiviikkona lepäsin kotona. Torstai muutti suunnan ihan täysin.
Kyse oli nimittäin kirjastoautosta.Olin edellisenä iltana ottanut melatoniinia ja varmistanut sillä hyvät yöunet, jotka sitten tosiaan tehosivatkin hyvin. Olin torstaina pirteä kuin peippo. Lähdin töihin klo 13 aikaan ja tein tavallisia hommia asiakaspalvelussa. Aika meni todella nopeasti. Jo ennen puolta kolmea otin kamat sekä ison vesipullon mukaan ja suuntasin kohti kirjastoautoa.
Tuli asuntovaunureissut mieleen. Paitsi että auto oli suurempi ja pitempi, ja sisällä olevat seinähyllyt olivat täynnä kirjoja. Luokitusjärjestys piti opetella alusta ja näin ollen hyllyttäminen oli autossa vaikeampaa. Ei uskoisi, koska kirjojen määrä on pienempi. Ihmettelin myös lehtihyllyssä olevaa uusinta Demiä, jonka ulkoasu on muuttunut aika paljon siitä ajasta, kun vielä itsekin tilasin sitä.
Kirjastoauto koostui hyllyistä ja kirjoista, ohjaamosta sekä kahdesta lainaus- ja palautustiskistä, vessasta sekä mikrosta ja jääkaapista ja naulakkokaapista. Tilat olivat tyypillisen asuntovaunutyylin mukaan pieniä, mutta kodikkaita. Jäin tavalliseen tapaani sivelemään ja ihastelemaan kirjoja sekä selailemaan lehtiä.
Kunnes tuli aika lähteä.
Menin kuljettajan viereen penkille istumaan. Pyöräytin sen ajo-asentoon ja laitoin turvavyön kiinni. Auto lähti käyntiin, kuljettaja avasi kaukosäätimellä kirjastoauton tallin oven ja viimein iso auto lähti liikkeelle. Sitä reissua voisi kuvailla seikkailuksi, jossa näen uusia paikkoja ja ihmisiä sekä samalla palvelen heitä.
Ajoimme ensin Järvenpäähän rajalle, kuitenkin Tuusulan puolella pysytellen. kävimme erään vanharouvan luona, joka ei enää pystynyt itse menemään kirjastoon. Hän tarjosi meille itse tehtyjä korvapuusteja. Hän oli mukava asiakas.
Järvenpään rajalla oli pysäkkejä, joissa kävimme. Pysähtymisen aikana otimme vastaan asiakkaiden palautuksia ja lainasimme heille kirjoja. Sama tuttu rutiini, ajattelin.
Asiakasryhminä oli enimmäkseen vanhuksia, lapsia ja lapsiperheitä. Monet lapsiperheet lainasivat isompia satseja kirjoja. Lapset olivat oikeastaan innokkaimpia lainaajia ja viipyivät autossa siihen asti, kunnes auton oli jatkettava matkaa.
Jatkoimme takaisin Tuusulan suuntaan, tällä kertaa ajoimme Keravan kautta Savion läpi Vantaan puolelle, silti edelleen Tuusulassa pysyten. Viimeisiä pysäkkejä sijaitsi Ruotsinkylässä, jossa kuulemma nimensä mukaisesti asui paljon suomenruotsalaisia. Jatkoimme Riihikallioon ja Lahelan läpi ajoimme takaisin Tuusulaan. Illalla jo hämärän aikaan maisemat näyttivät upeilta ja ilmassa oli reissun tuntua. Lopulta jäi iloinen haikea mieli. Onnistuin siis tavoitteessani: sain palveltua asiakkaita ja pääsin nauttimaan myös matkustamisen fiiliksestä.
Illalla sängyssä sain eräältä kaverilta hyvän linkin, jota voi käydä katsomassa.
Perjantai koostui tavalliseen tapaan hyllyttämisestä sekä lopputyön teosta. Näyttely on valmis ja sitä voi tulla katsomaan Tuusulan pääkirjastoon. Tule, tutki ja lainaa!!
https://youtu.be/wuTswmx9TQU Kirjaston palveluita voi viedä ihmisille miten tahansa. Asenne on tärkein!!
Yours, m3r1
perjantai 27. maaliskuuta 2015
perjantai 20. maaliskuuta 2015
PLOMPS.
Olin menossa vessaan tarpeilleni. Minulla oli kännykkä takataskussani. Rakas samsung galaxy s 4 mini. Kaikki piti olla kohdillaan. Stressin vauhdittamana olin kuitenkin sähläysalttis.
Se kostautui. Kuului kolinaa ja PLOMPS.
Pahin painajaiseni kävi toteen. Puhelin oli vessanpöntössä. Kauhuissani nostin sen nopeasti takaisin pois vedestä. Kävin viemässä opettajalle yhden paperin ja sen jälkeen tarkistin puhelimen vahingot. Se oli sisältäkin märkä akkuineen kaikkineen ja olin kauhuissani. Paperilla pyyhin epätoivoisesti vedet pois ja pistin pöydälle kuivumaan. Annoin puhelimen olla akku pois ja kuori avattuna niin, että se saisi kuivua rauhassa. En ollut koko päivänä varma, tulisiko puhelin enää käynnistymään tai toimimaan tämän jälkeen.
Onneksi koulukaverini pelasti tilanteen. Hän antoi tarkat ohjeet siitä, kuinka kuivattaa luuria pitkään ja antoi lainaksi vanhan puhelimensa kunnes omani olisi kunnossa. Luulin saavani vasta seuraavana tietää puhelimeni kohtalon.
Päivä kului. Oli tekemistä. Illalla kotiintultuani pistin luurin patterin päälle kuivumaan.
Se oli siinä kolmisen tuntia.
Sitten otin sen akkuineen päivineen. Kädet täristen avasin huawein kuoren ja otin akun sekä sim-korttini sieltä pois. Sijoitin oman akkuni puhelimeen sekä simkortin. Sitten painoin virtanappia.
Yhden kauhunsekaisen hetken ajan luulin, ettei se käynnistyisi. Naamani ehti vetää pettymyksen kun se yhtäkkiä värähti kädessäni elon merkiksi. HURRAA puhelimeni toimii taas !!!
Kärsivällisyys kannattaa ja huolellisuus. Sekä stressin välttäminen kaikin keinoin. Ettei vaan kuulu enää toista kertaa sitä PLOMPS -ääntä ja puhelin olisi jo mennyttä kalua.
Älkää siis hyvät ihmiset ottako mallia minusta!!!
Yours, m3r1
Se kostautui. Kuului kolinaa ja PLOMPS.
Pahin painajaiseni kävi toteen. Puhelin oli vessanpöntössä. Kauhuissani nostin sen nopeasti takaisin pois vedestä. Kävin viemässä opettajalle yhden paperin ja sen jälkeen tarkistin puhelimen vahingot. Se oli sisältäkin märkä akkuineen kaikkineen ja olin kauhuissani. Paperilla pyyhin epätoivoisesti vedet pois ja pistin pöydälle kuivumaan. Annoin puhelimen olla akku pois ja kuori avattuna niin, että se saisi kuivua rauhassa. En ollut koko päivänä varma, tulisiko puhelin enää käynnistymään tai toimimaan tämän jälkeen.
Onneksi koulukaverini pelasti tilanteen. Hän antoi tarkat ohjeet siitä, kuinka kuivattaa luuria pitkään ja antoi lainaksi vanhan puhelimensa kunnes omani olisi kunnossa. Luulin saavani vasta seuraavana tietää puhelimeni kohtalon.
Päivä kului. Oli tekemistä. Illalla kotiintultuani pistin luurin patterin päälle kuivumaan.
Se oli siinä kolmisen tuntia.
Sitten otin sen akkuineen päivineen. Kädet täristen avasin huawein kuoren ja otin akun sekä sim-korttini sieltä pois. Sijoitin oman akkuni puhelimeen sekä simkortin. Sitten painoin virtanappia.
Yhden kauhunsekaisen hetken ajan luulin, ettei se käynnistyisi. Naamani ehti vetää pettymyksen kun se yhtäkkiä värähti kädessäni elon merkiksi. HURRAA puhelimeni toimii taas !!!
Kärsivällisyys kannattaa ja huolellisuus. Sekä stressin välttäminen kaikin keinoin. Ettei vaan kuulu enää toista kertaa sitä PLOMPS -ääntä ja puhelin olisi jo mennyttä kalua.
Älkää siis hyvät ihmiset ottako mallia minusta!!!
Yours, m3r1
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Ensimmäinen viikko takanapäin
Kerrataas vielä ensimmäistä työssäoppimisjakson viikkoa. Edessä on kaksi ja puoli kuukautta työtä kirjaston oikeassa elämässä, eikä enää istumista koulun penkeillä ja harjoituksien tekemistä.
Maanantaina minua jännitti ja tavallaan ei jännittänyt. Edessä oli työpäivä uudessa kirjastossa. Vaikka periaatteet olivat samat, käytäntö hiukan erosi Kirjasto 10:n tavoista, joka sijaitsi keskellä Helsingin vilkasta keskustaa, bussiasemaa sekä minun kutsumaani "steissiä", ja jossa risteytyi kiireisten suomalaisten lisäksi muut kulttuurit keskenään ja englannin kieli oli joissain kohtaa ehä jopa tärkeämmässä asemassa. Silti oli jotenkin helpompi muovautua taas työelämän muottiin, kun tiesi jo vähän mitä odottaa: hiljaisempi kirjasto keskellä hiljaisen Tuusulan keskustan vilkkainta keskustaa.
Tavallaan en silti tiennyt yhtään, mitä loppukevät tuo tullessaan. Jotenkin niin ironista että naurattaa.
Astuin kirjaston pääovista sisään. Vaikka se aukenisi vasta kymmeneltä aamulla, olin jo yhdeksän aikaan paikalla ja onneksi kirjastotäti sattui olemaan paikalla avaamassa minulle oven. Kerroin kuka olin, mistä tulin opiskelemasta ja mikä juttu on kyseessä. Minut ohjattiin henkilökunnan tiloihin ja sain oman kaapin, jonka valtasin itselleni aika hyvin jo parissa päivässä. Siitä se sitten alkoi.
Maanantai oli hyvin rankka. Sen lisäksi, että joutuisin istuskelemaan (tai pääsisin positiivisesti sanottuna) asiakaspalvelutiskillä, hyllyttäisin kirjoja, opettelisin luokkien paikkoja ja hyllyjen sijaintia sekä uusia osastoja, minun piti illalla vielä hoitaa lapsia kuntosalilla neljä tuntia työpäivän päätteeksi. Opin sinä päivänä varmaan eniten paljon uutta, mutta sain jo silloin vähän esimakua tulevasta. Aamulla töihin klo 8, puoli kymmenen aikaan tauko, sitten asiakaspalvelua. 12 maissa lounastauko ja sitten taas tiskilläoloa ja hyllyttämistä. 14 aikaan kahvitauko ja loppupäivä samaa hommaa. klo 15.45 pääsen kotiin tai maanantain ja tiistain tapauksessa iltavuoroon toiseen työpaikkaan, jolloin päivä loppuu vasta 20.15.
Onneksi minulla on syksyn työssäoppimisesta jotain hallussa ja pääsin työn ideaan sisään aika hyvin. Vielä on opittavaa, mutta se loppu opittava täydentyy tässä kevään aikana.
Ensimmäisen viikon loppupuoli oli jopa tylsä, koska työpäiväni koostui pääosin hyllyttämisestä sekä asiakaspalvelusta. Tosin ne kaksi asiaa kattavat silti aika laajan skaalan kaikkea mahdollista, jotka välillä jopa sulautuvat toisiinsa. (esimerkkinä että asiakkaalle pitäisi hakea kirja hyllystä).
Minua ei ole pakotettu tekemään päiväkirjamaista blogia tästä aiheesta. Minua ei ole pakotettu hakemaan kirjastoalalle muutenkaan. Mutta jossain sydämeni sopukoissa tiesin tulevani rakastamaan tätä kirjaston alati muuttuvaa puutarhaa ja ikuista muovautumista yhteiskunnan perässä. Siksi tämä avautuminen, joka itse asiassa on osa tätä lopputyötä, jota minua ei ole pakotettu tekemään. Se halu on lähtenyt sydämestäni.
Ensi viikolla uudet kujeet. Joka perjantaina kannattaa käydä katsastamassa blogiani koska silloin sinne tulee aina uusia juttuja, kuvia, löpinää ynnä muuta.
Yours, m3r1
Maanantaina minua jännitti ja tavallaan ei jännittänyt. Edessä oli työpäivä uudessa kirjastossa. Vaikka periaatteet olivat samat, käytäntö hiukan erosi Kirjasto 10:n tavoista, joka sijaitsi keskellä Helsingin vilkasta keskustaa, bussiasemaa sekä minun kutsumaani "steissiä", ja jossa risteytyi kiireisten suomalaisten lisäksi muut kulttuurit keskenään ja englannin kieli oli joissain kohtaa ehä jopa tärkeämmässä asemassa. Silti oli jotenkin helpompi muovautua taas työelämän muottiin, kun tiesi jo vähän mitä odottaa: hiljaisempi kirjasto keskellä hiljaisen Tuusulan keskustan vilkkainta keskustaa.
 |
| Petteri Järvinen: NSA- näin meitä seurataan |
Astuin kirjaston pääovista sisään. Vaikka se aukenisi vasta kymmeneltä aamulla, olin jo yhdeksän aikaan paikalla ja onneksi kirjastotäti sattui olemaan paikalla avaamassa minulle oven. Kerroin kuka olin, mistä tulin opiskelemasta ja mikä juttu on kyseessä. Minut ohjattiin henkilökunnan tiloihin ja sain oman kaapin, jonka valtasin itselleni aika hyvin jo parissa päivässä. Siitä se sitten alkoi.
Maanantai oli hyvin rankka. Sen lisäksi, että joutuisin istuskelemaan (tai pääsisin positiivisesti sanottuna) asiakaspalvelutiskillä, hyllyttäisin kirjoja, opettelisin luokkien paikkoja ja hyllyjen sijaintia sekä uusia osastoja, minun piti illalla vielä hoitaa lapsia kuntosalilla neljä tuntia työpäivän päätteeksi. Opin sinä päivänä varmaan eniten paljon uutta, mutta sain jo silloin vähän esimakua tulevasta. Aamulla töihin klo 8, puoli kymmenen aikaan tauko, sitten asiakaspalvelua. 12 maissa lounastauko ja sitten taas tiskilläoloa ja hyllyttämistä. 14 aikaan kahvitauko ja loppupäivä samaa hommaa. klo 15.45 pääsen kotiin tai maanantain ja tiistain tapauksessa iltavuoroon toiseen työpaikkaan, jolloin päivä loppuu vasta 20.15.
Onneksi minulla on syksyn työssäoppimisesta jotain hallussa ja pääsin työn ideaan sisään aika hyvin. Vielä on opittavaa, mutta se loppu opittava täydentyy tässä kevään aikana.
Ensimmäisen viikon loppupuoli oli jopa tylsä, koska työpäiväni koostui pääosin hyllyttämisestä sekä asiakaspalvelusta. Tosin ne kaksi asiaa kattavat silti aika laajan skaalan kaikkea mahdollista, jotka välillä jopa sulautuvat toisiinsa. (esimerkkinä että asiakkaalle pitäisi hakea kirja hyllystä).
Minua ei ole pakotettu tekemään päiväkirjamaista blogia tästä aiheesta. Minua ei ole pakotettu hakemaan kirjastoalalle muutenkaan. Mutta jossain sydämeni sopukoissa tiesin tulevani rakastamaan tätä kirjaston alati muuttuvaa puutarhaa ja ikuista muovautumista yhteiskunnan perässä. Siksi tämä avautuminen, joka itse asiassa on osa tätä lopputyötä, jota minua ei ole pakotettu tekemään. Se halu on lähtenyt sydämestäni.
Ensi viikolla uudet kujeet. Joka perjantaina kannattaa käydä katsastamassa blogiani koska silloin sinne tulee aina uusia juttuja, kuvia, löpinää ynnä muuta.
Yours, m3r1
 |
| Detra Davis: Pätkii, |
 |
| Ulla sannikka: Seniorin tietokoneopas Marjatta Laine: Mitenkäs se menikään? Niko Kettunen ja Timo Paukku: Kännykkä- lyhyt historia |
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Tästä se alkaa!!!!
Ollaan loppusuoralla.
Pari koetta sekä lopputyötä vaille valmista tämän kirjastoalan opintojen osalta. Niinpä käyn suoraan asiaan: tästä alkaa lopputyöblogi sekä mainostus siitä. Kyseessä on android-opastus sekä näyttely senioreille huhtikuun aikana (ja miksei myös muillekin) Tuusulan pääkirjastossa. Joten tulkaa vilkaisemaan.... ;)
Ensimmäiset ajatukset olivat kauheat. Kuinka selviän siitä? Kuinka pystyn pitämään niin monta lankakerää käsissäni? Jouduin jopa pakokauhun valtaan. Aikaa kului ja aloitin työt kirjastossa. Olen nyt viikon ollut töissä ja tänään viimein kutoutui se lopputyön runko. Fiilikset ovat päinvastaiset kuin eilen- innosta soikeana kirjoitan muistinpanoja tapahtuman rungosta sekä aikataulutuksesta. En malta poistua koneelta mihinkään. Keskittymistä parantaa musiikki nappikuulokkeista. Kiitos spotifyn.
Saan joka päivälle aikaa muutaman tunnin suunnitella opastusta ja näyttelyä. Minun vastuulle koituu suunnittelu, toteutus, tiedottaminen. Kaikki tiedot olen saanut opinahjostani Keudasta. Nyt kun niistä suurin osa on sisäistetty, on aika käyttää niitä hyväkseen tositilanteessa ja näyttää opettajalle sekä kirjaston henkilökunnalle, mihin kaikkeen minusta on. Hyvä puoli tässä on se, että tämä projekti on minulle mieleen. Se parantaa keskittymiskykyäni työn aikana ja nostaa mielialaani. Ehkä voi olla jopa avuksi ahdistuksen lievittämiseen.
En ole koskaan tehnyt mitään projektia kirjastossa yksin. Tämä on ensimmäinen laatuaan, mutta varmasti tulee olemaan paljon antava. Tämä avaa uusia uria kokemuspolullani ja se on ihan parasta!!!
Näätte jatkossa tämän blogin facebook-sivuillani. Tänne tulee myös tietoa näyttelyn sekä opastuksen ajankohdista joten pitäkää silmät auki kun naamakirjoissanne käytte!!
Yours, m3r1
Pari koetta sekä lopputyötä vaille valmista tämän kirjastoalan opintojen osalta. Niinpä käyn suoraan asiaan: tästä alkaa lopputyöblogi sekä mainostus siitä. Kyseessä on android-opastus sekä näyttely senioreille huhtikuun aikana (ja miksei myös muillekin) Tuusulan pääkirjastossa. Joten tulkaa vilkaisemaan.... ;)
Ensimmäiset ajatukset olivat kauheat. Kuinka selviän siitä? Kuinka pystyn pitämään niin monta lankakerää käsissäni? Jouduin jopa pakokauhun valtaan. Aikaa kului ja aloitin työt kirjastossa. Olen nyt viikon ollut töissä ja tänään viimein kutoutui se lopputyön runko. Fiilikset ovat päinvastaiset kuin eilen- innosta soikeana kirjoitan muistinpanoja tapahtuman rungosta sekä aikataulutuksesta. En malta poistua koneelta mihinkään. Keskittymistä parantaa musiikki nappikuulokkeista. Kiitos spotifyn.
Saan joka päivälle aikaa muutaman tunnin suunnitella opastusta ja näyttelyä. Minun vastuulle koituu suunnittelu, toteutus, tiedottaminen. Kaikki tiedot olen saanut opinahjostani Keudasta. Nyt kun niistä suurin osa on sisäistetty, on aika käyttää niitä hyväkseen tositilanteessa ja näyttää opettajalle sekä kirjaston henkilökunnalle, mihin kaikkeen minusta on. Hyvä puoli tässä on se, että tämä projekti on minulle mieleen. Se parantaa keskittymiskykyäni työn aikana ja nostaa mielialaani. Ehkä voi olla jopa avuksi ahdistuksen lievittämiseen.
En ole koskaan tehnyt mitään projektia kirjastossa yksin. Tämä on ensimmäinen laatuaan, mutta varmasti tulee olemaan paljon antava. Tämä avaa uusia uria kokemuspolullani ja se on ihan parasta!!!
Näätte jatkossa tämän blogin facebook-sivuillani. Tänne tulee myös tietoa näyttelyn sekä opastuksen ajankohdista joten pitäkää silmät auki kun naamakirjoissanne käytte!!
Yours, m3r1
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)