Ensimmäinen viikko takanapäin

Kerrataas vielä ensimmäistä työssäoppimisjakson viikkoa. Edessä on kaksi ja puoli kuukautta työtä kirjaston oikeassa elämässä, eikä enää istumista koulun penkeillä ja harjoituksien tekemistä.
  Maanantaina minua jännitti ja tavallaan ei jännittänyt. Edessä oli työpäivä uudessa kirjastossa. Vaikka periaatteet olivat samat, käytäntö hiukan erosi Kirjasto 10:n tavoista, joka sijaitsi keskellä Helsingin vilkasta keskustaa, bussiasemaa sekä minun kutsumaani "steissiä", ja jossa risteytyi kiireisten suomalaisten lisäksi muut kulttuurit keskenään ja englannin kieli oli joissain kohtaa ehä jopa tärkeämmässä asemassa. Silti oli jotenkin helpompi muovautua taas työelämän muottiin, kun tiesi jo vähän mitä odottaa: hiljaisempi kirjasto keskellä hiljaisen Tuusulan keskustan vilkkainta keskustaa.

Petteri Järvinen: NSA- näin meitä seurataan

Tavallaan en silti tiennyt yhtään, mitä loppukevät tuo tullessaan. Jotenkin niin ironista että naurattaa.

Astuin kirjaston pääovista sisään. Vaikka se aukenisi vasta kymmeneltä aamulla, olin jo yhdeksän aikaan paikalla ja onneksi kirjastotäti sattui olemaan paikalla avaamassa minulle oven. Kerroin kuka olin, mistä tulin opiskelemasta ja mikä juttu on kyseessä. Minut ohjattiin henkilökunnan tiloihin ja sain oman kaapin, jonka valtasin itselleni aika hyvin jo parissa päivässä. Siitä se sitten alkoi.
   Maanantai oli hyvin rankka. Sen lisäksi, että joutuisin istuskelemaan (tai pääsisin positiivisesti sanottuna) asiakaspalvelutiskillä, hyllyttäisin kirjoja, opettelisin luokkien paikkoja ja hyllyjen sijaintia sekä uusia osastoja, minun piti illalla vielä hoitaa lapsia kuntosalilla neljä tuntia työpäivän päätteeksi. Opin sinä päivänä varmaan eniten paljon uutta, mutta sain jo silloin vähän esimakua tulevasta. Aamulla töihin klo 8, puoli kymmenen aikaan tauko, sitten asiakaspalvelua. 12 maissa lounastauko ja sitten taas tiskilläoloa ja hyllyttämistä. 14 aikaan kahvitauko ja loppupäivä samaa hommaa. klo 15.45 pääsen kotiin tai maanantain ja tiistain tapauksessa iltavuoroon toiseen työpaikkaan, jolloin päivä loppuu vasta 20.15.

Onneksi minulla on syksyn työssäoppimisesta jotain hallussa ja pääsin työn ideaan sisään aika hyvin. Vielä on opittavaa, mutta se loppu opittava täydentyy tässä kevään aikana.
Ensimmäisen viikon loppupuoli oli jopa tylsä, koska työpäiväni koostui pääosin hyllyttämisestä sekä asiakaspalvelusta. Tosin ne kaksi asiaa kattavat silti aika laajan skaalan kaikkea mahdollista, jotka välillä jopa sulautuvat toisiinsa. (esimerkkinä että asiakkaalle pitäisi hakea kirja hyllystä).

Minua ei ole pakotettu tekemään päiväkirjamaista blogia tästä aiheesta. Minua ei ole pakotettu hakemaan kirjastoalalle muutenkaan. Mutta jossain sydämeni sopukoissa tiesin tulevani rakastamaan tätä kirjaston alati muuttuvaa puutarhaa ja ikuista muovautumista yhteiskunnan perässä. Siksi tämä avautuminen, joka itse asiassa on osa tätä lopputyötä, jota minua ei ole pakotettu tekemään. Se halu on lähtenyt sydämestäni.

Ensi viikolla uudet kujeet. Joka perjantaina kannattaa käydä katsastamassa blogiani koska silloin sinne tulee aina uusia juttuja, kuvia, löpinää ynnä muuta.

Yours, m3r1

Detra Davis: Pätkii,
 

Ulla sannikka: Seniorin tietokoneopas
Marjatta Laine: Mitenkäs se menikään?
Niko Kettunen ja Timo Paukku: Kännykkä- lyhyt historia