Tämä viikko oli aika katkonainen. En voi sanoa kehuvani ainakaan alkuviikkoa, koska olin päivän pois väsymyksen ja unenpuutteen takia. Mutta minähän keksin keinon siihenkin ja saan asian korjatuksi.
Maanantai sekä tiistai menivät hyvin. Pitkiä oli päivät, tiistai oli haasteellinen kun piti poistua töistä aikaisemmin henkilökohtaisten menojen vuoksi. Keskiviikkona lepäsin kotona. Torstai muutti suunnan ihan täysin.
Kyse oli nimittäin kirjastoautosta.Olin edellisenä iltana ottanut melatoniinia ja varmistanut sillä hyvät yöunet, jotka sitten tosiaan tehosivatkin hyvin. Olin torstaina pirteä kuin peippo. Lähdin töihin klo 13 aikaan ja tein tavallisia hommia asiakaspalvelussa. Aika meni todella nopeasti. Jo ennen puolta kolmea otin kamat sekä ison vesipullon mukaan ja suuntasin kohti kirjastoautoa.
Tuli asuntovaunureissut mieleen. Paitsi että auto oli suurempi ja pitempi, ja sisällä olevat seinähyllyt olivat täynnä kirjoja. Luokitusjärjestys piti opetella alusta ja näin ollen hyllyttäminen oli autossa vaikeampaa. Ei uskoisi, koska kirjojen määrä on pienempi. Ihmettelin myös lehtihyllyssä olevaa uusinta Demiä, jonka ulkoasu on muuttunut aika paljon siitä ajasta, kun vielä itsekin tilasin sitä.
Kirjastoauto koostui hyllyistä ja kirjoista, ohjaamosta sekä kahdesta lainaus- ja palautustiskistä, vessasta sekä mikrosta ja jääkaapista ja naulakkokaapista. Tilat olivat tyypillisen asuntovaunutyylin mukaan pieniä, mutta kodikkaita. Jäin tavalliseen tapaani sivelemään ja ihastelemaan kirjoja sekä selailemaan lehtiä.
Kunnes tuli aika lähteä.
Menin kuljettajan viereen penkille istumaan. Pyöräytin sen ajo-asentoon ja laitoin turvavyön kiinni. Auto lähti käyntiin, kuljettaja avasi kaukosäätimellä kirjastoauton tallin oven ja viimein iso auto lähti liikkeelle. Sitä reissua voisi kuvailla seikkailuksi, jossa näen uusia paikkoja ja ihmisiä sekä samalla palvelen heitä.
Ajoimme ensin Järvenpäähän rajalle, kuitenkin Tuusulan puolella pysytellen. kävimme erään vanharouvan luona, joka ei enää pystynyt itse menemään kirjastoon. Hän tarjosi meille itse tehtyjä korvapuusteja. Hän oli mukava asiakas.
Järvenpään rajalla oli pysäkkejä, joissa kävimme. Pysähtymisen aikana otimme vastaan asiakkaiden palautuksia ja lainasimme heille kirjoja. Sama tuttu rutiini, ajattelin.
Asiakasryhminä oli enimmäkseen vanhuksia, lapsia ja lapsiperheitä. Monet lapsiperheet lainasivat isompia satseja kirjoja. Lapset olivat oikeastaan innokkaimpia lainaajia ja viipyivät autossa siihen asti, kunnes auton oli jatkettava matkaa.
Jatkoimme takaisin Tuusulan suuntaan, tällä kertaa ajoimme Keravan kautta Savion läpi Vantaan puolelle, silti edelleen Tuusulassa pysyten. Viimeisiä pysäkkejä sijaitsi Ruotsinkylässä, jossa kuulemma nimensä mukaisesti asui paljon suomenruotsalaisia. Jatkoimme Riihikallioon ja Lahelan läpi ajoimme takaisin Tuusulaan. Illalla jo hämärän aikaan maisemat näyttivät upeilta ja ilmassa oli reissun tuntua. Lopulta jäi iloinen haikea mieli. Onnistuin siis tavoitteessani: sain palveltua asiakkaita ja pääsin nauttimaan myös matkustamisen fiiliksestä.
Illalla sängyssä sain eräältä kaverilta hyvän linkin, jota voi käydä katsomassa.
Perjantai koostui tavalliseen tapaan hyllyttämisestä sekä lopputyön teosta. Näyttely on valmis ja sitä voi tulla katsomaan Tuusulan pääkirjastoon. Tule, tutki ja lainaa!!
https://youtu.be/wuTswmx9TQU Kirjaston palveluita voi viedä ihmisille miten tahansa. Asenne on tärkein!!
Yours, m3r1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti