Olette varmaan miettineet, miksi minusta ei taas ole kuulunut vähään aikaan mitään.
No, vastaus siihen on se, että minulla ei ole tapahtunut mitään sen erityisempää loppuaikana kirjastossa. Arki on samanlaista: lainausta, hyllyttelyä, kirjojen palauttamista sekä aamuvuoroissa vastuutehtävät ja iltavuoroissa omansa. Alkaa vähitellen käydä tylsäksi, kun ei ole mitään erityistä tekemistä muun perustehtävien lisäksi. No, tänään on vika päivä!!
Kirjoitan vikasta päivästä, koska tämän päivän jälkeen en tule enää kirjastoon töihin, ja koulussa käyn viimeisen kerran perjantaina noutamassa todistukset. Päivä on ollut aika haikea, toisaalta onnellinen. Minun tulee ikävä tätä paikkaa, varsinkin ihanaa henkilökuntaa sekä ohjaajaani, joka aina tervehtii minua lämpimästi kun näemme. Minun tulee ikävä lainausta, palautusta, hyllyttämistä, joka päivä kirjojen lähellä olemista, jopa lopputyön tekoa, sekä ehkä eniten kirjastoauton vuoroja. Ainoa, mille voin onnellisena heittää hyvästit, on toivottavasti, kirjaston sisäilma, jonka takia olen kärsinyt yskimisestä kaikki nämä kaksi ja puoli kuukautta.
Olen myös tutustunut uusiin asiakkaisiin, joita voin tervehtiä kirjaston ulkopuolellakin ja ehkä jopa saada uusia ystäviä. Osa asiakkaista on tuttuja toiselta työpaikalta, ja heihin on kiva törmätä kirjastossakin.
Tämä työssäoppiminen on ollut yksi arvokkaimpia kokemuksia. Olen oppinut niin paljon uutta ja kerrannut vanhaa. Se mitä harjoittelin ensin koulussa teorian muodossa, sisäistin siitä suurimman osan käytännössä. Nyt tiedän, mikä on kirjaston tarkoitus, miten se toimii käytännössä ja miten se näkyy asiakkaiden keskuudessa.
Kirjaston työ on paljon enemmän kuin mitä se näkyy asiakkaille. Asiakas näkee yleensä hyllyt täynnä olevia kirjoja, kirjaston henkilökuntaa kiertelemässä hyllyjen välissä hyllyttämässä sekä valvomassa tiskillä, lainaamassa ja ottamassa vastaan palautuksia. Asiakas saattaa myös nähdä internetin kautta missä varattu kirja kulkee ja koska se saapuu kirjastoon. Asiakas näkee kirjastoauton aineistotarjonnan ja käyttää sitä tarpeisiinsa.
Asiakas ei kuitenkaan näe, millaisen prosessin kirja käy läpi tullessaan uutena kirjastoon. Se ei nää myöskään, että kuinka ihania maisemia kirjastoautossa pääsee näkemään, kun ajetaan reittiä. Toinen, mikä jää sisäpuolelle, on kirjastokortin teko. Asiakas ei tiedä, millainen monimutkainen rutiininomainen järjestys siinä käydään läpi. Hän saa vain täytettäväkseen lapun ja velvollisuudekseen näyttää henkilötodistusta sekä lopulta kirjastokortin käteensä.
Sain siis kurkistaa kirjastovirkailijan työhön. Se on itse asiassa paljon monipuolisempaa kuin asiakkaan näkökulmasta voisi kuvitella.
Minusta valmistuu kirjastovirkailija. Yksi niistä monista, jotka yrittävät etsiä työpaikkaa alaltaan, mutta jotka joutuvat totetamaan, että paikkoja ei vaan tällä hetkellä ole tai sitten ne viedään nenän edestä. Jaksan silti toivoa ja yrittää, kunnes saisin työpaikan. Jatkan tästä uusille urille kohti korkeakoulun elämää ja toivottavasti parempaa tulevaisuutta työpaikkojen kannalta.
Hauskaa kesää kaikille kirjaston ystäville, virkailijoille sekä kirjastonhoitajille ja blogin lukijoille!! Minusta kuullaan vielä kirjablogin muodossa tässä kesän aikana: ensimmäisenä teemana on erotiikka.
Sinun, m3r1
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
perjantai 8. toukokuuta 2015
Jälkimaininkeja
Tässä pari viikkoa opastuksen jälkeen innostuin vielä henkilökunnan pyynnöstä tekemään android-pikaohjeen ja sain sen juuri valmiiksi.
Näin opastuksen jälkeen kiirettä ei juuri ole ollut. Tavallista kirjastotyötä olen päässyt tekemään, palvelemaan asiakkaita ja hyllyttämään aineistoa. Sen lisäksi uutena sain kokeilla hankintaa käytännössä. Pääkirjastomme yläkerran tiloissa on hankintahuone, jossa uusi kirja käy monimutkaisen prosessin läpi. Tässä voisinkin valkaista, kuinka se toimii.
Pääkirjastoon tulee kaikkien Tuusulan kirjastojen uudet hankinnat, josta ne sitten siirtyvät omiin kirjastoihinsa Riihikallioon, Kellokoskelle ja Jokelaan. (nykyään Riihikallion kirjastoa ei enää ole).
Hankinta alkaa siitä, että siitä tehdään tilaus yleensä BTJ:lle. Se näkyy merkintänä henkilökunnalle "hankinnassa" tilana. Sitten sieltä tilataan haluttu kirja ja kappalemäärä riippuu siitä, onko se suosittu ja haluavatko muut kirjastot yhden kappaleen siitä myös. Kirja maksetaan ja se tulee myöhemmin postissa kirjastoon.
Sitten kirja viedään hankintaosastolle, jossa se merkitään "saapunut" järjestelmään ja tehdään muita merkintöjä. Sitten sille laaditaan oma kortti, jossa on kaikki yksityiskohtaiset tiedot ISBN-tunnuksesta kirjan tekijään ja nimeen. Kortin teko on vaativaa, ja sitä opetellaan kirjasto- ja tietopalvelut-koulutusohjelmassa Keudassa. Kortin tekoa kutsutaan luetteloinniksi.
Sen jälkeen kirja muovitetaan, laitetaan tarvittava koodi takakanteen ja signumtarra (eli kolme ensimmäistä kirjainta tekijän sukunimestä) kirjan selkäpuolelle. siihen laitetaan päälle tarra. Sitten kun kirja on lainauskunnossa, se yleensä palautetaan lainatiskillä, jotta nähdään onko siitä varauksia/minne kirjastoon kirja on menossa ja tarvittaessa se voidaan laittaa joko uutuushyllyyn tai toiseen kirjastoon menevään kassiin tai sitten varaushyllyyn.
Kun puoli vuotta on kulunut kirjan saapumisesta kirjastoon, siitä poistetaan uutuus-merkintä ja se sijoitetaan uutuushyllystä normaaliin lainattavien kirjojen hyllyyn. Jos kirja on suosittu, siitä tehdään 7 vuorokauden pikalaina. Kirja kiertää asiakkailla noin muutaman vuoden, kunnes se joko viedään poistoon tai kirjaston varastoon, jossa on muita vanhoja kirjoja.
Tässä itse asiassa tulikin jo kirjaston kirjan koko elämänkaari, mutta se on vain hyvä.
Perjantai on tulossa, ja kolme viikkoa saan viihtyä kirjaston maailmassa ennen kuin valmistun ja kesäloma alkaa. Haikea olo alkaa nostaa pian päätään, tiedän lähteväni kirjastosta viimeisenä päivänä itku kurkussa ja liikuttuneena sekä ikävöiden tätä paikkaa ja ihanaa henkilökuntaa.
Sinun, m3r1 <3
Näin opastuksen jälkeen kiirettä ei juuri ole ollut. Tavallista kirjastotyötä olen päässyt tekemään, palvelemaan asiakkaita ja hyllyttämään aineistoa. Sen lisäksi uutena sain kokeilla hankintaa käytännössä. Pääkirjastomme yläkerran tiloissa on hankintahuone, jossa uusi kirja käy monimutkaisen prosessin läpi. Tässä voisinkin valkaista, kuinka se toimii.
Pääkirjastoon tulee kaikkien Tuusulan kirjastojen uudet hankinnat, josta ne sitten siirtyvät omiin kirjastoihinsa Riihikallioon, Kellokoskelle ja Jokelaan. (nykyään Riihikallion kirjastoa ei enää ole).
Hankinta alkaa siitä, että siitä tehdään tilaus yleensä BTJ:lle. Se näkyy merkintänä henkilökunnalle "hankinnassa" tilana. Sitten sieltä tilataan haluttu kirja ja kappalemäärä riippuu siitä, onko se suosittu ja haluavatko muut kirjastot yhden kappaleen siitä myös. Kirja maksetaan ja se tulee myöhemmin postissa kirjastoon.
Sitten kirja viedään hankintaosastolle, jossa se merkitään "saapunut" järjestelmään ja tehdään muita merkintöjä. Sitten sille laaditaan oma kortti, jossa on kaikki yksityiskohtaiset tiedot ISBN-tunnuksesta kirjan tekijään ja nimeen. Kortin teko on vaativaa, ja sitä opetellaan kirjasto- ja tietopalvelut-koulutusohjelmassa Keudassa. Kortin tekoa kutsutaan luetteloinniksi.
Sen jälkeen kirja muovitetaan, laitetaan tarvittava koodi takakanteen ja signumtarra (eli kolme ensimmäistä kirjainta tekijän sukunimestä) kirjan selkäpuolelle. siihen laitetaan päälle tarra. Sitten kun kirja on lainauskunnossa, se yleensä palautetaan lainatiskillä, jotta nähdään onko siitä varauksia/minne kirjastoon kirja on menossa ja tarvittaessa se voidaan laittaa joko uutuushyllyyn tai toiseen kirjastoon menevään kassiin tai sitten varaushyllyyn.
Kun puoli vuotta on kulunut kirjan saapumisesta kirjastoon, siitä poistetaan uutuus-merkintä ja se sijoitetaan uutuushyllystä normaaliin lainattavien kirjojen hyllyyn. Jos kirja on suosittu, siitä tehdään 7 vuorokauden pikalaina. Kirja kiertää asiakkailla noin muutaman vuoden, kunnes se joko viedään poistoon tai kirjaston varastoon, jossa on muita vanhoja kirjoja.
Tässä itse asiassa tulikin jo kirjaston kirjan koko elämänkaari, mutta se on vain hyvä.
Perjantai on tulossa, ja kolme viikkoa saan viihtyä kirjaston maailmassa ennen kuin valmistun ja kesäloma alkaa. Haikea olo alkaa nostaa pian päätään, tiedän lähteväni kirjastosta viimeisenä päivänä itku kurkussa ja liikuttuneena sekä ikävöiden tätä paikkaa ja ihanaa henkilökuntaa.
Sinun, m3r1 <3
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Opastuspäivä
15.4.2015 klo 7.00 heräsin hermorauniona. Olin nukkunut sen yön huonosti koska hermoilin aamun opastusta. Minun oli määrä ottaa senioreita vastaan ja opastaa heitä laitteiden käytössä Kokoustila Einarissa klo 10.00. Söin aamiaisen ruokahaluttomana ja matkalla töihin törmäsin auton kylkeen kun en osannut katsoa eteeni.
Kun pääsin einariin valmistautumaan opastusta varten, alkoi jännitys vihdoin helpottaa. Pistin powerpointit valmiiksi ja ennen kymmentä pikkuhiljaa alkoi senioreita ilmestyä ovesta sisään. Juttelin heidän kanssaan rennosti niitä näitä. Lopulta kello tuli kymmenen ja oli aika aloittaa.
Työkaverini Riikka toivotti asiakkaat tervetulleeksi ja sitten esittelin itseni sen jälkeen. Aloitin opastuksen powerpointesityksillä ja esittelin androidia ja windowsia pintapuolisesti. Tarkoitus oli saada asiakkaille vähän selväksi minkälaisia käyttöjärjestelmiä ne ovat. Kävin siis powerpointit läpi ja he pysyivät aika lailla mukana vauhdissani.
Sen jälkeen oli aika kiertää ihmisten luona. Eräällä ei ollut java scriptiä ollenkaan tabletillaan, ja se oli oikeastaan ainoa ongelma joka kävi minulle ylivoimaiseksi. Muuten ongelmat pyörivät aiheissa kameran käyttö ja sovelluksien saaminen aloitusnäyttöön. Eli toisin sanoen aika helppoja toimintoja, joissa he tarvitsivat apua.
Aika juoksi vilkkaasti kuin sprintillä. 12 aikaan alkoi seniorit lähteä pois salista ja jäin laittamaan koneet kiinni. Siivosimme tilan ja lukitsimme oven. Sitten menin syömään ja sen jälkeen jatkuivat normaalit työtehtävät. Olin helpottunut, onnellinen ja hyvällä tuulella, että opastus meni niinkin hyvin!!
Loppuviikko meni nopeasti. Torstaina kävin Kannelmäessä arvioimassa luokkakaverini mangavinkkausta. Se siis kuuluu myös opinnäytteeseeni. Sinne piti mennä bussilla ja junalla. Loppupäivän olin kirjastossa päivävuorossa. Tänään, perjantaina minulle jäi vielä purettavaksi näyttely pois ja sain itse koota Gallela-näyttelyn. Hyllyttämistä ja kiertelyä hyllyjen välissä on ollut loppuaika. Illalle on vielä sulkuvuoro ja sitten suuntana Jupperi ja viikonloppu!!
I love you kirjasto <3
yours, m3r1
Kun pääsin einariin valmistautumaan opastusta varten, alkoi jännitys vihdoin helpottaa. Pistin powerpointit valmiiksi ja ennen kymmentä pikkuhiljaa alkoi senioreita ilmestyä ovesta sisään. Juttelin heidän kanssaan rennosti niitä näitä. Lopulta kello tuli kymmenen ja oli aika aloittaa.
Työkaverini Riikka toivotti asiakkaat tervetulleeksi ja sitten esittelin itseni sen jälkeen. Aloitin opastuksen powerpointesityksillä ja esittelin androidia ja windowsia pintapuolisesti. Tarkoitus oli saada asiakkaille vähän selväksi minkälaisia käyttöjärjestelmiä ne ovat. Kävin siis powerpointit läpi ja he pysyivät aika lailla mukana vauhdissani.
Sen jälkeen oli aika kiertää ihmisten luona. Eräällä ei ollut java scriptiä ollenkaan tabletillaan, ja se oli oikeastaan ainoa ongelma joka kävi minulle ylivoimaiseksi. Muuten ongelmat pyörivät aiheissa kameran käyttö ja sovelluksien saaminen aloitusnäyttöön. Eli toisin sanoen aika helppoja toimintoja, joissa he tarvitsivat apua.
Aika juoksi vilkkaasti kuin sprintillä. 12 aikaan alkoi seniorit lähteä pois salista ja jäin laittamaan koneet kiinni. Siivosimme tilan ja lukitsimme oven. Sitten menin syömään ja sen jälkeen jatkuivat normaalit työtehtävät. Olin helpottunut, onnellinen ja hyvällä tuulella, että opastus meni niinkin hyvin!!
Loppuviikko meni nopeasti. Torstaina kävin Kannelmäessä arvioimassa luokkakaverini mangavinkkausta. Se siis kuuluu myös opinnäytteeseeni. Sinne piti mennä bussilla ja junalla. Loppupäivän olin kirjastossa päivävuorossa. Tänään, perjantaina minulle jäi vielä purettavaksi näyttely pois ja sain itse koota Gallela-näyttelyn. Hyllyttämistä ja kiertelyä hyllyjen välissä on ollut loppuaika. Illalle on vielä sulkuvuoro ja sitten suuntana Jupperi ja viikonloppu!!
I love you kirjasto <3
yours, m3r1
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Opastuspäivä lähenee!!!
MUISTAKAA TULLA OPASTUKSEEN TUUSULAN PÄÄKIRJASTOON 15.4. KLO 10-12 KOKOUSTILA EINARIIN!!! ;)))))
Opastuspäivään ei ole enää kuin alle viikko. Ensi viikon keskiviikoksi pitää olla KAIKKI valmiina. Ja minä hukun hommiin.
Ohjekirjanen androidista on valmis. Vielä puuttuu windowspuhelimeen samanmoinen. Se olikin isompi työ kuin luulinkaan.
Viikko meni nopeasti, koska maanantai oli vielä pääsiäispäivä. Tiistaina alkoi lyhyt työviikko rytinällä. Ensin oli töitä kirjastossa ja sitten lapsiparkissa. Tältä viikolta opin vihdoin luomaan kirjastokortin asiakkaille ja käyttämään paremmin korttimaksutapaa. Hyllyttäminen nopeutuu ja tehostuu vähitellen. Eniten on kyllä päästy jännitys-romaanien makuun, koska niitä on NIIN PALJON. Muutenkin pääsiäisen jälkeen on kiirettä ja asiakkaita tulee koko ajan. Ei siinä mitään ehdi silloin hyllyttää ja jännitysromaanit täyttävät palautushyllyt kohta liitoksistaan. Se on kuukausi jo työharjoittelua kulunut, vielä puolitoista kuukautta jäljellä.
Olen saanut vaativampia työtehtäviä. Pitää hyllyttää suurempia määriä kirjoja, vastata yhä isompi osa iltavuoron askareista ja asiakkaiden kanssa tulee paljon asioita kerralla. Eräällä kerralla menin asiakkaan kanssa ihan lukkoon kun tehtäviä oli niin monta ja ne olivat tietysti vaativia- ei auttanut kuin kutsua työkaveri hätiin. Yleensä siinä ei auta kuin keskittyä asia kerrallaan ja hoitaa ne samassa järjestyksessä, jotta siitä tulee helppo rutiini. Esimerkiksi jos asiakkaalla on varauksia, niin haen varatun kirjan, otan euron varausmaksun kassaan ja sitten lainaan kirjan ja annan kuitin. Niin se menee. Ehkä suurin hankaluus on välillä maksujen kanssa kun pitää laskea päässä, ja siinä en ole ollenkaan hyvä. Yleensä turvaudun sitten laskimeen.
Perjantai on aina helpotus. Päivä, jolloin tajuaa taas selviytyneensä viikon haasteista. Otan mielelläni viikonlopun vastaan ja lepään kunnolla tulevaa, ehkä haastavinta viikkoa varten.
Yours, m3r1
Opastuspäivään ei ole enää kuin alle viikko. Ensi viikon keskiviikoksi pitää olla KAIKKI valmiina. Ja minä hukun hommiin.
Ohjekirjanen androidista on valmis. Vielä puuttuu windowspuhelimeen samanmoinen. Se olikin isompi työ kuin luulinkaan.
Viikko meni nopeasti, koska maanantai oli vielä pääsiäispäivä. Tiistaina alkoi lyhyt työviikko rytinällä. Ensin oli töitä kirjastossa ja sitten lapsiparkissa. Tältä viikolta opin vihdoin luomaan kirjastokortin asiakkaille ja käyttämään paremmin korttimaksutapaa. Hyllyttäminen nopeutuu ja tehostuu vähitellen. Eniten on kyllä päästy jännitys-romaanien makuun, koska niitä on NIIN PALJON. Muutenkin pääsiäisen jälkeen on kiirettä ja asiakkaita tulee koko ajan. Ei siinä mitään ehdi silloin hyllyttää ja jännitysromaanit täyttävät palautushyllyt kohta liitoksistaan. Se on kuukausi jo työharjoittelua kulunut, vielä puolitoista kuukautta jäljellä.
Olen saanut vaativampia työtehtäviä. Pitää hyllyttää suurempia määriä kirjoja, vastata yhä isompi osa iltavuoron askareista ja asiakkaiden kanssa tulee paljon asioita kerralla. Eräällä kerralla menin asiakkaan kanssa ihan lukkoon kun tehtäviä oli niin monta ja ne olivat tietysti vaativia- ei auttanut kuin kutsua työkaveri hätiin. Yleensä siinä ei auta kuin keskittyä asia kerrallaan ja hoitaa ne samassa järjestyksessä, jotta siitä tulee helppo rutiini. Esimerkiksi jos asiakkaalla on varauksia, niin haen varatun kirjan, otan euron varausmaksun kassaan ja sitten lainaan kirjan ja annan kuitin. Niin se menee. Ehkä suurin hankaluus on välillä maksujen kanssa kun pitää laskea päässä, ja siinä en ole ollenkaan hyvä. Yleensä turvaudun sitten laskimeen.
Perjantai on aina helpotus. Päivä, jolloin tajuaa taas selviytyneensä viikon haasteista. Otan mielelläni viikonlopun vastaan ja lepään kunnolla tulevaa, ehkä haastavinta viikkoa varten.
Yours, m3r1
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Kirjastoauton hurmaa
Tämä viikko oli aika katkonainen. En voi sanoa kehuvani ainakaan alkuviikkoa, koska olin päivän pois väsymyksen ja unenpuutteen takia. Mutta minähän keksin keinon siihenkin ja saan asian korjatuksi.
Maanantai sekä tiistai menivät hyvin. Pitkiä oli päivät, tiistai oli haasteellinen kun piti poistua töistä aikaisemmin henkilökohtaisten menojen vuoksi. Keskiviikkona lepäsin kotona. Torstai muutti suunnan ihan täysin.
Kyse oli nimittäin kirjastoautosta.Olin edellisenä iltana ottanut melatoniinia ja varmistanut sillä hyvät yöunet, jotka sitten tosiaan tehosivatkin hyvin. Olin torstaina pirteä kuin peippo. Lähdin töihin klo 13 aikaan ja tein tavallisia hommia asiakaspalvelussa. Aika meni todella nopeasti. Jo ennen puolta kolmea otin kamat sekä ison vesipullon mukaan ja suuntasin kohti kirjastoautoa.
Tuli asuntovaunureissut mieleen. Paitsi että auto oli suurempi ja pitempi, ja sisällä olevat seinähyllyt olivat täynnä kirjoja. Luokitusjärjestys piti opetella alusta ja näin ollen hyllyttäminen oli autossa vaikeampaa. Ei uskoisi, koska kirjojen määrä on pienempi. Ihmettelin myös lehtihyllyssä olevaa uusinta Demiä, jonka ulkoasu on muuttunut aika paljon siitä ajasta, kun vielä itsekin tilasin sitä.
Kirjastoauto koostui hyllyistä ja kirjoista, ohjaamosta sekä kahdesta lainaus- ja palautustiskistä, vessasta sekä mikrosta ja jääkaapista ja naulakkokaapista. Tilat olivat tyypillisen asuntovaunutyylin mukaan pieniä, mutta kodikkaita. Jäin tavalliseen tapaani sivelemään ja ihastelemaan kirjoja sekä selailemaan lehtiä.
Kunnes tuli aika lähteä.
Menin kuljettajan viereen penkille istumaan. Pyöräytin sen ajo-asentoon ja laitoin turvavyön kiinni. Auto lähti käyntiin, kuljettaja avasi kaukosäätimellä kirjastoauton tallin oven ja viimein iso auto lähti liikkeelle. Sitä reissua voisi kuvailla seikkailuksi, jossa näen uusia paikkoja ja ihmisiä sekä samalla palvelen heitä.
Ajoimme ensin Järvenpäähän rajalle, kuitenkin Tuusulan puolella pysytellen. kävimme erään vanharouvan luona, joka ei enää pystynyt itse menemään kirjastoon. Hän tarjosi meille itse tehtyjä korvapuusteja. Hän oli mukava asiakas.
Järvenpään rajalla oli pysäkkejä, joissa kävimme. Pysähtymisen aikana otimme vastaan asiakkaiden palautuksia ja lainasimme heille kirjoja. Sama tuttu rutiini, ajattelin.
Asiakasryhminä oli enimmäkseen vanhuksia, lapsia ja lapsiperheitä. Monet lapsiperheet lainasivat isompia satseja kirjoja. Lapset olivat oikeastaan innokkaimpia lainaajia ja viipyivät autossa siihen asti, kunnes auton oli jatkettava matkaa.
Jatkoimme takaisin Tuusulan suuntaan, tällä kertaa ajoimme Keravan kautta Savion läpi Vantaan puolelle, silti edelleen Tuusulassa pysyten. Viimeisiä pysäkkejä sijaitsi Ruotsinkylässä, jossa kuulemma nimensä mukaisesti asui paljon suomenruotsalaisia. Jatkoimme Riihikallioon ja Lahelan läpi ajoimme takaisin Tuusulaan. Illalla jo hämärän aikaan maisemat näyttivät upeilta ja ilmassa oli reissun tuntua. Lopulta jäi iloinen haikea mieli. Onnistuin siis tavoitteessani: sain palveltua asiakkaita ja pääsin nauttimaan myös matkustamisen fiiliksestä.
Illalla sängyssä sain eräältä kaverilta hyvän linkin, jota voi käydä katsomassa.
Perjantai koostui tavalliseen tapaan hyllyttämisestä sekä lopputyön teosta. Näyttely on valmis ja sitä voi tulla katsomaan Tuusulan pääkirjastoon. Tule, tutki ja lainaa!!
https://youtu.be/wuTswmx9TQU Kirjaston palveluita voi viedä ihmisille miten tahansa. Asenne on tärkein!!
Yours, m3r1
Maanantai sekä tiistai menivät hyvin. Pitkiä oli päivät, tiistai oli haasteellinen kun piti poistua töistä aikaisemmin henkilökohtaisten menojen vuoksi. Keskiviikkona lepäsin kotona. Torstai muutti suunnan ihan täysin.
Kyse oli nimittäin kirjastoautosta.Olin edellisenä iltana ottanut melatoniinia ja varmistanut sillä hyvät yöunet, jotka sitten tosiaan tehosivatkin hyvin. Olin torstaina pirteä kuin peippo. Lähdin töihin klo 13 aikaan ja tein tavallisia hommia asiakaspalvelussa. Aika meni todella nopeasti. Jo ennen puolta kolmea otin kamat sekä ison vesipullon mukaan ja suuntasin kohti kirjastoautoa.
Tuli asuntovaunureissut mieleen. Paitsi että auto oli suurempi ja pitempi, ja sisällä olevat seinähyllyt olivat täynnä kirjoja. Luokitusjärjestys piti opetella alusta ja näin ollen hyllyttäminen oli autossa vaikeampaa. Ei uskoisi, koska kirjojen määrä on pienempi. Ihmettelin myös lehtihyllyssä olevaa uusinta Demiä, jonka ulkoasu on muuttunut aika paljon siitä ajasta, kun vielä itsekin tilasin sitä.
Kirjastoauto koostui hyllyistä ja kirjoista, ohjaamosta sekä kahdesta lainaus- ja palautustiskistä, vessasta sekä mikrosta ja jääkaapista ja naulakkokaapista. Tilat olivat tyypillisen asuntovaunutyylin mukaan pieniä, mutta kodikkaita. Jäin tavalliseen tapaani sivelemään ja ihastelemaan kirjoja sekä selailemaan lehtiä.
Kunnes tuli aika lähteä.
Menin kuljettajan viereen penkille istumaan. Pyöräytin sen ajo-asentoon ja laitoin turvavyön kiinni. Auto lähti käyntiin, kuljettaja avasi kaukosäätimellä kirjastoauton tallin oven ja viimein iso auto lähti liikkeelle. Sitä reissua voisi kuvailla seikkailuksi, jossa näen uusia paikkoja ja ihmisiä sekä samalla palvelen heitä.
Ajoimme ensin Järvenpäähän rajalle, kuitenkin Tuusulan puolella pysytellen. kävimme erään vanharouvan luona, joka ei enää pystynyt itse menemään kirjastoon. Hän tarjosi meille itse tehtyjä korvapuusteja. Hän oli mukava asiakas.
Järvenpään rajalla oli pysäkkejä, joissa kävimme. Pysähtymisen aikana otimme vastaan asiakkaiden palautuksia ja lainasimme heille kirjoja. Sama tuttu rutiini, ajattelin.
Asiakasryhminä oli enimmäkseen vanhuksia, lapsia ja lapsiperheitä. Monet lapsiperheet lainasivat isompia satseja kirjoja. Lapset olivat oikeastaan innokkaimpia lainaajia ja viipyivät autossa siihen asti, kunnes auton oli jatkettava matkaa.
Jatkoimme takaisin Tuusulan suuntaan, tällä kertaa ajoimme Keravan kautta Savion läpi Vantaan puolelle, silti edelleen Tuusulassa pysyten. Viimeisiä pysäkkejä sijaitsi Ruotsinkylässä, jossa kuulemma nimensä mukaisesti asui paljon suomenruotsalaisia. Jatkoimme Riihikallioon ja Lahelan läpi ajoimme takaisin Tuusulaan. Illalla jo hämärän aikaan maisemat näyttivät upeilta ja ilmassa oli reissun tuntua. Lopulta jäi iloinen haikea mieli. Onnistuin siis tavoitteessani: sain palveltua asiakkaita ja pääsin nauttimaan myös matkustamisen fiiliksestä.
Illalla sängyssä sain eräältä kaverilta hyvän linkin, jota voi käydä katsomassa.
Perjantai koostui tavalliseen tapaan hyllyttämisestä sekä lopputyön teosta. Näyttely on valmis ja sitä voi tulla katsomaan Tuusulan pääkirjastoon. Tule, tutki ja lainaa!!
https://youtu.be/wuTswmx9TQU Kirjaston palveluita voi viedä ihmisille miten tahansa. Asenne on tärkein!!
Yours, m3r1
perjantai 20. maaliskuuta 2015
PLOMPS.
Olin menossa vessaan tarpeilleni. Minulla oli kännykkä takataskussani. Rakas samsung galaxy s 4 mini. Kaikki piti olla kohdillaan. Stressin vauhdittamana olin kuitenkin sähläysalttis.
Se kostautui. Kuului kolinaa ja PLOMPS.
Pahin painajaiseni kävi toteen. Puhelin oli vessanpöntössä. Kauhuissani nostin sen nopeasti takaisin pois vedestä. Kävin viemässä opettajalle yhden paperin ja sen jälkeen tarkistin puhelimen vahingot. Se oli sisältäkin märkä akkuineen kaikkineen ja olin kauhuissani. Paperilla pyyhin epätoivoisesti vedet pois ja pistin pöydälle kuivumaan. Annoin puhelimen olla akku pois ja kuori avattuna niin, että se saisi kuivua rauhassa. En ollut koko päivänä varma, tulisiko puhelin enää käynnistymään tai toimimaan tämän jälkeen.
Onneksi koulukaverini pelasti tilanteen. Hän antoi tarkat ohjeet siitä, kuinka kuivattaa luuria pitkään ja antoi lainaksi vanhan puhelimensa kunnes omani olisi kunnossa. Luulin saavani vasta seuraavana tietää puhelimeni kohtalon.
Päivä kului. Oli tekemistä. Illalla kotiintultuani pistin luurin patterin päälle kuivumaan.
Se oli siinä kolmisen tuntia.
Sitten otin sen akkuineen päivineen. Kädet täristen avasin huawein kuoren ja otin akun sekä sim-korttini sieltä pois. Sijoitin oman akkuni puhelimeen sekä simkortin. Sitten painoin virtanappia.
Yhden kauhunsekaisen hetken ajan luulin, ettei se käynnistyisi. Naamani ehti vetää pettymyksen kun se yhtäkkiä värähti kädessäni elon merkiksi. HURRAA puhelimeni toimii taas !!!
Kärsivällisyys kannattaa ja huolellisuus. Sekä stressin välttäminen kaikin keinoin. Ettei vaan kuulu enää toista kertaa sitä PLOMPS -ääntä ja puhelin olisi jo mennyttä kalua.
Älkää siis hyvät ihmiset ottako mallia minusta!!!
Yours, m3r1
Se kostautui. Kuului kolinaa ja PLOMPS.
Pahin painajaiseni kävi toteen. Puhelin oli vessanpöntössä. Kauhuissani nostin sen nopeasti takaisin pois vedestä. Kävin viemässä opettajalle yhden paperin ja sen jälkeen tarkistin puhelimen vahingot. Se oli sisältäkin märkä akkuineen kaikkineen ja olin kauhuissani. Paperilla pyyhin epätoivoisesti vedet pois ja pistin pöydälle kuivumaan. Annoin puhelimen olla akku pois ja kuori avattuna niin, että se saisi kuivua rauhassa. En ollut koko päivänä varma, tulisiko puhelin enää käynnistymään tai toimimaan tämän jälkeen.
Onneksi koulukaverini pelasti tilanteen. Hän antoi tarkat ohjeet siitä, kuinka kuivattaa luuria pitkään ja antoi lainaksi vanhan puhelimensa kunnes omani olisi kunnossa. Luulin saavani vasta seuraavana tietää puhelimeni kohtalon.
Päivä kului. Oli tekemistä. Illalla kotiintultuani pistin luurin patterin päälle kuivumaan.
Se oli siinä kolmisen tuntia.
Sitten otin sen akkuineen päivineen. Kädet täristen avasin huawein kuoren ja otin akun sekä sim-korttini sieltä pois. Sijoitin oman akkuni puhelimeen sekä simkortin. Sitten painoin virtanappia.
Yhden kauhunsekaisen hetken ajan luulin, ettei se käynnistyisi. Naamani ehti vetää pettymyksen kun se yhtäkkiä värähti kädessäni elon merkiksi. HURRAA puhelimeni toimii taas !!!
Kärsivällisyys kannattaa ja huolellisuus. Sekä stressin välttäminen kaikin keinoin. Ettei vaan kuulu enää toista kertaa sitä PLOMPS -ääntä ja puhelin olisi jo mennyttä kalua.
Älkää siis hyvät ihmiset ottako mallia minusta!!!
Yours, m3r1
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Ensimmäinen viikko takanapäin
Kerrataas vielä ensimmäistä työssäoppimisjakson viikkoa. Edessä on kaksi ja puoli kuukautta työtä kirjaston oikeassa elämässä, eikä enää istumista koulun penkeillä ja harjoituksien tekemistä.
Maanantaina minua jännitti ja tavallaan ei jännittänyt. Edessä oli työpäivä uudessa kirjastossa. Vaikka periaatteet olivat samat, käytäntö hiukan erosi Kirjasto 10:n tavoista, joka sijaitsi keskellä Helsingin vilkasta keskustaa, bussiasemaa sekä minun kutsumaani "steissiä", ja jossa risteytyi kiireisten suomalaisten lisäksi muut kulttuurit keskenään ja englannin kieli oli joissain kohtaa ehä jopa tärkeämmässä asemassa. Silti oli jotenkin helpompi muovautua taas työelämän muottiin, kun tiesi jo vähän mitä odottaa: hiljaisempi kirjasto keskellä hiljaisen Tuusulan keskustan vilkkainta keskustaa.
Tavallaan en silti tiennyt yhtään, mitä loppukevät tuo tullessaan. Jotenkin niin ironista että naurattaa.
Astuin kirjaston pääovista sisään. Vaikka se aukenisi vasta kymmeneltä aamulla, olin jo yhdeksän aikaan paikalla ja onneksi kirjastotäti sattui olemaan paikalla avaamassa minulle oven. Kerroin kuka olin, mistä tulin opiskelemasta ja mikä juttu on kyseessä. Minut ohjattiin henkilökunnan tiloihin ja sain oman kaapin, jonka valtasin itselleni aika hyvin jo parissa päivässä. Siitä se sitten alkoi.
Maanantai oli hyvin rankka. Sen lisäksi, että joutuisin istuskelemaan (tai pääsisin positiivisesti sanottuna) asiakaspalvelutiskillä, hyllyttäisin kirjoja, opettelisin luokkien paikkoja ja hyllyjen sijaintia sekä uusia osastoja, minun piti illalla vielä hoitaa lapsia kuntosalilla neljä tuntia työpäivän päätteeksi. Opin sinä päivänä varmaan eniten paljon uutta, mutta sain jo silloin vähän esimakua tulevasta. Aamulla töihin klo 8, puoli kymmenen aikaan tauko, sitten asiakaspalvelua. 12 maissa lounastauko ja sitten taas tiskilläoloa ja hyllyttämistä. 14 aikaan kahvitauko ja loppupäivä samaa hommaa. klo 15.45 pääsen kotiin tai maanantain ja tiistain tapauksessa iltavuoroon toiseen työpaikkaan, jolloin päivä loppuu vasta 20.15.
Onneksi minulla on syksyn työssäoppimisesta jotain hallussa ja pääsin työn ideaan sisään aika hyvin. Vielä on opittavaa, mutta se loppu opittava täydentyy tässä kevään aikana.
Ensimmäisen viikon loppupuoli oli jopa tylsä, koska työpäiväni koostui pääosin hyllyttämisestä sekä asiakaspalvelusta. Tosin ne kaksi asiaa kattavat silti aika laajan skaalan kaikkea mahdollista, jotka välillä jopa sulautuvat toisiinsa. (esimerkkinä että asiakkaalle pitäisi hakea kirja hyllystä).
Minua ei ole pakotettu tekemään päiväkirjamaista blogia tästä aiheesta. Minua ei ole pakotettu hakemaan kirjastoalalle muutenkaan. Mutta jossain sydämeni sopukoissa tiesin tulevani rakastamaan tätä kirjaston alati muuttuvaa puutarhaa ja ikuista muovautumista yhteiskunnan perässä. Siksi tämä avautuminen, joka itse asiassa on osa tätä lopputyötä, jota minua ei ole pakotettu tekemään. Se halu on lähtenyt sydämestäni.
Ensi viikolla uudet kujeet. Joka perjantaina kannattaa käydä katsastamassa blogiani koska silloin sinne tulee aina uusia juttuja, kuvia, löpinää ynnä muuta.
Yours, m3r1
Maanantaina minua jännitti ja tavallaan ei jännittänyt. Edessä oli työpäivä uudessa kirjastossa. Vaikka periaatteet olivat samat, käytäntö hiukan erosi Kirjasto 10:n tavoista, joka sijaitsi keskellä Helsingin vilkasta keskustaa, bussiasemaa sekä minun kutsumaani "steissiä", ja jossa risteytyi kiireisten suomalaisten lisäksi muut kulttuurit keskenään ja englannin kieli oli joissain kohtaa ehä jopa tärkeämmässä asemassa. Silti oli jotenkin helpompi muovautua taas työelämän muottiin, kun tiesi jo vähän mitä odottaa: hiljaisempi kirjasto keskellä hiljaisen Tuusulan keskustan vilkkainta keskustaa.
 |
| Petteri Järvinen: NSA- näin meitä seurataan |
Astuin kirjaston pääovista sisään. Vaikka se aukenisi vasta kymmeneltä aamulla, olin jo yhdeksän aikaan paikalla ja onneksi kirjastotäti sattui olemaan paikalla avaamassa minulle oven. Kerroin kuka olin, mistä tulin opiskelemasta ja mikä juttu on kyseessä. Minut ohjattiin henkilökunnan tiloihin ja sain oman kaapin, jonka valtasin itselleni aika hyvin jo parissa päivässä. Siitä se sitten alkoi.
Maanantai oli hyvin rankka. Sen lisäksi, että joutuisin istuskelemaan (tai pääsisin positiivisesti sanottuna) asiakaspalvelutiskillä, hyllyttäisin kirjoja, opettelisin luokkien paikkoja ja hyllyjen sijaintia sekä uusia osastoja, minun piti illalla vielä hoitaa lapsia kuntosalilla neljä tuntia työpäivän päätteeksi. Opin sinä päivänä varmaan eniten paljon uutta, mutta sain jo silloin vähän esimakua tulevasta. Aamulla töihin klo 8, puoli kymmenen aikaan tauko, sitten asiakaspalvelua. 12 maissa lounastauko ja sitten taas tiskilläoloa ja hyllyttämistä. 14 aikaan kahvitauko ja loppupäivä samaa hommaa. klo 15.45 pääsen kotiin tai maanantain ja tiistain tapauksessa iltavuoroon toiseen työpaikkaan, jolloin päivä loppuu vasta 20.15.
Onneksi minulla on syksyn työssäoppimisesta jotain hallussa ja pääsin työn ideaan sisään aika hyvin. Vielä on opittavaa, mutta se loppu opittava täydentyy tässä kevään aikana.
Ensimmäisen viikon loppupuoli oli jopa tylsä, koska työpäiväni koostui pääosin hyllyttämisestä sekä asiakaspalvelusta. Tosin ne kaksi asiaa kattavat silti aika laajan skaalan kaikkea mahdollista, jotka välillä jopa sulautuvat toisiinsa. (esimerkkinä että asiakkaalle pitäisi hakea kirja hyllystä).
Minua ei ole pakotettu tekemään päiväkirjamaista blogia tästä aiheesta. Minua ei ole pakotettu hakemaan kirjastoalalle muutenkaan. Mutta jossain sydämeni sopukoissa tiesin tulevani rakastamaan tätä kirjaston alati muuttuvaa puutarhaa ja ikuista muovautumista yhteiskunnan perässä. Siksi tämä avautuminen, joka itse asiassa on osa tätä lopputyötä, jota minua ei ole pakotettu tekemään. Se halu on lähtenyt sydämestäni.
Ensi viikolla uudet kujeet. Joka perjantaina kannattaa käydä katsastamassa blogiani koska silloin sinne tulee aina uusia juttuja, kuvia, löpinää ynnä muuta.
Yours, m3r1
 |
| Detra Davis: Pätkii, |
 |
| Ulla sannikka: Seniorin tietokoneopas Marjatta Laine: Mitenkäs se menikään? Niko Kettunen ja Timo Paukku: Kännykkä- lyhyt historia |
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Tästä se alkaa!!!!
Ollaan loppusuoralla.
Pari koetta sekä lopputyötä vaille valmista tämän kirjastoalan opintojen osalta. Niinpä käyn suoraan asiaan: tästä alkaa lopputyöblogi sekä mainostus siitä. Kyseessä on android-opastus sekä näyttely senioreille huhtikuun aikana (ja miksei myös muillekin) Tuusulan pääkirjastossa. Joten tulkaa vilkaisemaan.... ;)
Ensimmäiset ajatukset olivat kauheat. Kuinka selviän siitä? Kuinka pystyn pitämään niin monta lankakerää käsissäni? Jouduin jopa pakokauhun valtaan. Aikaa kului ja aloitin työt kirjastossa. Olen nyt viikon ollut töissä ja tänään viimein kutoutui se lopputyön runko. Fiilikset ovat päinvastaiset kuin eilen- innosta soikeana kirjoitan muistinpanoja tapahtuman rungosta sekä aikataulutuksesta. En malta poistua koneelta mihinkään. Keskittymistä parantaa musiikki nappikuulokkeista. Kiitos spotifyn.
Saan joka päivälle aikaa muutaman tunnin suunnitella opastusta ja näyttelyä. Minun vastuulle koituu suunnittelu, toteutus, tiedottaminen. Kaikki tiedot olen saanut opinahjostani Keudasta. Nyt kun niistä suurin osa on sisäistetty, on aika käyttää niitä hyväkseen tositilanteessa ja näyttää opettajalle sekä kirjaston henkilökunnalle, mihin kaikkeen minusta on. Hyvä puoli tässä on se, että tämä projekti on minulle mieleen. Se parantaa keskittymiskykyäni työn aikana ja nostaa mielialaani. Ehkä voi olla jopa avuksi ahdistuksen lievittämiseen.
En ole koskaan tehnyt mitään projektia kirjastossa yksin. Tämä on ensimmäinen laatuaan, mutta varmasti tulee olemaan paljon antava. Tämä avaa uusia uria kokemuspolullani ja se on ihan parasta!!!
Näätte jatkossa tämän blogin facebook-sivuillani. Tänne tulee myös tietoa näyttelyn sekä opastuksen ajankohdista joten pitäkää silmät auki kun naamakirjoissanne käytte!!
Yours, m3r1
Pari koetta sekä lopputyötä vaille valmista tämän kirjastoalan opintojen osalta. Niinpä käyn suoraan asiaan: tästä alkaa lopputyöblogi sekä mainostus siitä. Kyseessä on android-opastus sekä näyttely senioreille huhtikuun aikana (ja miksei myös muillekin) Tuusulan pääkirjastossa. Joten tulkaa vilkaisemaan.... ;)
Ensimmäiset ajatukset olivat kauheat. Kuinka selviän siitä? Kuinka pystyn pitämään niin monta lankakerää käsissäni? Jouduin jopa pakokauhun valtaan. Aikaa kului ja aloitin työt kirjastossa. Olen nyt viikon ollut töissä ja tänään viimein kutoutui se lopputyön runko. Fiilikset ovat päinvastaiset kuin eilen- innosta soikeana kirjoitan muistinpanoja tapahtuman rungosta sekä aikataulutuksesta. En malta poistua koneelta mihinkään. Keskittymistä parantaa musiikki nappikuulokkeista. Kiitos spotifyn.
Saan joka päivälle aikaa muutaman tunnin suunnitella opastusta ja näyttelyä. Minun vastuulle koituu suunnittelu, toteutus, tiedottaminen. Kaikki tiedot olen saanut opinahjostani Keudasta. Nyt kun niistä suurin osa on sisäistetty, on aika käyttää niitä hyväkseen tositilanteessa ja näyttää opettajalle sekä kirjaston henkilökunnalle, mihin kaikkeen minusta on. Hyvä puoli tässä on se, että tämä projekti on minulle mieleen. Se parantaa keskittymiskykyäni työn aikana ja nostaa mielialaani. Ehkä voi olla jopa avuksi ahdistuksen lievittämiseen.
En ole koskaan tehnyt mitään projektia kirjastossa yksin. Tämä on ensimmäinen laatuaan, mutta varmasti tulee olemaan paljon antava. Tämä avaa uusia uria kokemuspolullani ja se on ihan parasta!!!
Näätte jatkossa tämän blogin facebook-sivuillani. Tänne tulee myös tietoa näyttelyn sekä opastuksen ajankohdista joten pitäkää silmät auki kun naamakirjoissanne käytte!!
Yours, m3r1
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)